Forever young
Saapi nähdä, tuleeko tästä pitkäkin kirjoitus, mutta voisin kokeilla tehdä tästä oikean päiväkirjan mukaisen, eli kerron, mitä minulle on tapahtunut. :o
Viimeisimmästä kirjoituksesta on siis reilu viikko, eikä tässä ajassa ole tainnut kamalasti tapahtua…
Olin siis mummillani viime viikonloppuna ja aika normistihan se meni. Syötiin, käytiin saunassa ja uimassa, pelattiin korttia ja katseltiin samalla TV:tä. Onnituin myös katsomaan Bonesin ja pysyin vielä pelissä mukana koko ohjelman ajan. Mikä saavutus! Enkä edes tainnut hihitellä kamalasti Booth-kohtauksille. Onpa minusta tullut vakava.
Lauantaina palasimme sitten kotiin ja kaikki meni melkolailla samaa rataa maanantaihin asti.
Maanantaina taisi olla peruskoulupäivä… Bilsaa, liikkaa ja kuvista. Pysyin jopa mukana bilsantunnilla ja liikkatuntikin meni ihan kivasti Tuulimäen pingishallissa. :D Kuvistyöstä en muista mitään.
Ai niin! Savesta tehtävä lautanen, joka sopii jonkin ravintolan brandiin. Heti tehtävän kuullessani sain idean sombrerosta, jonka opettaja totta kai tyrmäsi nähdessään minun pyytävän kopiota meksikolaisravintolan mainoksesta. (tehtävää varten siis piti etsiä mainos ravintolasta, jonka pohjalta lautanen väännettäisiin) Päätin siinä sitten, että “Perkele, mähän teen sen sombreron, vaikka se olisi kuinka kliseistä ja kulunutta. Kerrankin mulla on edes jokin idea.”
Saman päivän treeneissä meni myöskin aika tavallisesti. Neljän vihreän vyön porukka hakkaa kaikki kaikessa, ko me ollaan niin kamala hyviä. :D Treenien jälkeen tutustuin vähän paremmin erääseen tuoreeseen keltaiseen vyöhön, joka sattuu asumaan tässä melko lähellä. Bussimatka ja kävely kotia päin menikin selitellessä, mitäs kaikkea me treeneissä teemmekään, millaisia valmentajat ovat ja mitä kannattaisi hankkia. Seuraavana päivänä en päässytkään treeneihin, kun flunssa päätti iskeä. :<
Niin, se flunssa jatkuu edelleen paineena jossain nenäonteloissa. Kuume ei tainnut nousta 36,95 astetta korkeammalle, mistä olin kovin pettynyt. Jos se olisi ollu 37,0, olisin voinut jäädä onnellisesti viettämään rokulipäivää. Toisaalta olisin varmasti mennyt tekemään äidinkielenkokeen, ettei se jäisi kummittelemaan. Se koe kyllä menikin vähän hutaistusti, mutta ei voi mitään. Yksi koe sinne tai tänne, kyllä se keskiarvo taitaa riittää Kuninkaantielle. Hope so.
Tässä sitä sitten ollaan. Perjantaina ei tapahtunut myöskään kamalasti, mutta jotain kuitenkin.
Totta kai sain päänsärkyä ATK-tunnilla, kun ne näytöt eivät sovi minulle. Olen käyttänyt 3½ vuotta tätä mattapintaista, mukavan epäkirkasta näyttöä, jonka värit eivät ole yhtä kirkkaat kuin joissain muissa näytöissä. Tietokone on kannettava, joten näyttökin taitaa olla plasma tai vastaava. Koulun koneet ovat täysin päinvastaisia, mikä aiheuttaakin minulle pirun helposti päänsärkyä. Vielä kun lisätään stressaava näyttöjen likaisuus, niin a vot!
Kotiin päästyäni otin ibuprofeiinia ja siirryin lukemaan Hesarin viikkoliitettä. Läpyskän selattuani ja luettuani siirryin – totta kai – tietokoneen ääreen ja vietin siinä muutaman tunnin. Telkkarin ääreen siirryttyäni totesin, ettei Wasted Space:sin jälkeen tullut mitään ja simahdin. D: Nukuin siinä sitten pari tuntia nähden pikkupainajaisia. Siitä sitten syömään, dataamaa, koiran kanssa ulos, suihkuun, katsomaan Bonesia DVD:ltä ja dataamaan. Ja tässä ollaan yhä. Vähän yli 23 saavuin koneelle ja edelleen olen tässä. Ei tiikeri raidoistaan, enkä minä pääse irti tietokoneesta.
Vesilasini sisältö hupenee, ei voi olla totta!
Tässä on pidetty fiksuja mesekeskusteluita ainakin Mikkusujuusun ja Laikan kanssa. Ensinmainitun kanssa suunniteltiin minulle toukotyötä ja hyvällä tuurilla teen asun, jossa on mustat housut ja valkoinen pusakka. Housut taidan tehdä itse, mutta pusakan ostan jostain ja painatan siihen jotain kivaa. Aiheena taitaapi olla TKD ITF, joten jotain tyyliteltyä hyppypotkua ja hienoja kirjaimia taitaa syntyä. Mikkusujuusu taitaa hoidella kuvien luonnokset, koska luulen, että se ei minulta onnistu.
Laikan kanssa puheltiin vähän aiheesta “forever young” (ikuisesti nuori), ja esitin näkemykseni ikuisesta nuoruudesta. Ikuinen nuoruushan on täysin mahdotonta, koska “vanhenemista ei voi pysäyttää. Jos sydämen lyöntitiheyttä hidastettaisiin, aineenvaihdunta ja näin ollen myös ikääntyminen olisi hitaampaa, mutta aivot eivät saisi enää riittävästi happea, mikä aiheuttaisi kuoleman.” Näin minä muotoilin ollessani viisaalla päällä. Tottahan tuo kumminkin taitaa olla.
Niin. Se minun käsitykseni ikuisesta nuoruudesta on kuolema, jos sattuu kuolemaan riittävän nuorena.
