Booth ja erikoisen pitävä hiuslakka
Koomista, kuinka kuvittelin ryynimakkaroiden maistuvan pahalle. Kyllä nuo ihan syötäviä ovat, enkä enää valita iskän heräteostoksesta. :D Mullon tollanen vuffe selän takana norkoilemassa. Hassua, kuinka se aina onnistuukin löytämään minut ja välipalani. Hyvä vain, syöpähän puolet nugeteistani, jotka eivät ole kovin kaksisen makuisia. Noin, nyt nekin on syöty. Lopetetaanko ruokapuhe, teillehän voisi tulla nälkä.
Noh, en minä vielä lopeta ruokapuheita. Voisin vaikka hakea ja lämmittää toisen ryynärin. 8)
Niin, olen taas kerran ylpeä tuosta “vuffestani”. Pudotin tuon ryynärinpuolikkaan lattialle – tai no, se putosi haarukasta – eikä tuo ihmeherra ottanut sitä, kun kielsin! ^^ Tai no, hampaat olivat 10 sentin päästä makkarasta, kun huudahdin “EI!”. Poika pysähtyi niille sijoilleen ja meni hieman kauemmas. Käskin sen vielä istumaan tuohon metrin päähän makkarasta ja pistin sille paikka-käskyn päälle hakeakseni paperia. Ei se mihinkään liikkunut, kun hain paperin ja puhdistin välipalani. Eipä tuo lattia ole onneksi kovinkaan likainen, joten pyyhkimisellä päästiin. Ja totta kai koiranpoikakin sai oman osuutensa taas kerran.
Ja jos joku ei tiedä, niin kyseessä oleva koira on 5½-vuotias suomenpystykorvaherra, joka osaa. Kaiken.
Ai että, olen ihastunut Giant Leapin musiikkiin. Somebody else on ihana ja menneen kesän hitti All in my head on myös ihan hyvä. Vähänkö tyhmää, kun en ole kuullut muita kappaleita. Ainakaan tietääkseni.
Edellisen kirjoituksen kengät olivat muuten rikki ja hankittiin uudet noiden kenkien palauttamisen jälkeen. Nyt miulla on vaelluskenkien tyyppiset kengät, joilla kelpaa mennä mutaliejussakin. Hih.
