Ja vittu kiviäkin kiinnostaa.
Ja näin puramme vihaamme blogiin. Kiitokset sille, joka blogisysteemin keksi.
Tästä lähin lopetan kaiken mahdollisen kommentoinnin, kun aina saa vain vittuuntuneen vastauksen; “No sua ny vituttaa/ärsyttää/tms. kaikki.” Kiitti vitusti Kuro, pilasit taas päiväni tuolla niin saatanan itsestäänselvällä ja lapsellisella vastauksella. Pääsit mesessä torjuttujen listalle. =))) Sua ei kestä kukaan mesessä, ku oot niin vitun angst tai ylipirtee tai muuten vaan vittuuntunut.
Alunperinhän minun piti kertoa siitä, kuinka kaikki menee minunkohdallani tyylillä “Ei näin.” Jatketaanpa alkuperäisellä aiheella, eli Ei näin.
Eli eli. Äitee raahasi minut tänään kenkäkauppoihin Tapiolan Sokokselle ja sieltä Stokkalle. Eihän mulle kelpaa mitkään merkkikengät, koska ne on tarkoitettu naisellisille naisille, jotka pitävät tilpehööristä. Ja minä olin itse sanonut haluavani oikeat talvikengät, kun vaellussaappaat ovat sen verta raskaat jalassa ja ne alkavat muutenkin olla pienet.
Niin. Joko niissä helkutin kalliissa (hintahaarukka siinä 60-150 €) oli sauma väärässä kohdassa (= epäkäytännöllistä), ei ollut kokoa, nauhat olivat huonoa tekoa, kärki oli liian kapea, joku muu oli pielessä tai muuten vaan hinta hirvitti. Sittenhän myö tietenkin lähdettiin pois sieltä, kun ei mitään löytynyt.
Noh. Heitin sitten vitsillä, että mennäänkö vielä Omenaan katsomaan niitä kenkiä. Loppujen lopuksi ohjasin äidin nätisti Omenalle seuraavalla tyylillä:
“No öö… Käännypä tonne OlariMatinkylään.”
- Tonne vai?
“Jep. Ja ny ajele suoraan.” *hetki* “Käänny nyt vasemmalle.”
- Vasemmalle?
“Nii. Vasemmalle.”
- Eiks toi oo oikee?
“Eikun oho, joo.” *hetki* “Kato ny, me ollaan Omenalle menevällä tiellä. Mä oon nero.”
Ja näin pääsimme onnellisesti Isoon Omenaan. Tosin parkkiksella kierrettiin viisi minuuttia, että saatiin parkkipaikka.
Ja sitten suunnistimme Citymarkettiin, koska sieltä tai Prismasta minulle löytää todennäköisimmin kengät. Ja niinhän se meni. Viisi minuuttia ja minulla oli kourassa kaksi karkkipussia (kaksi pussia kahdella eurolla 8D ), kohtuuhintaiset nahkakengät ja suoja-aine kengille, kun edelliset ovat kotoa loppuneet.
Mikä olikaan tarinan opetus? Se, että minun on turha etsiä mistään merkkitavaroiden joukosta mitään. Laukut ja reput on hankittu sieltä täältä merkkiä katsomatta, samoin vaatteet. Tosin äiti aina haluaa minulle Espritin tuotteita, kun ovat kuulemma niin hyvälaatuisia.
