Masennus – depressio – teiniangst
Hei lapset. Jos olette säännöllisesti tekemisissä kanssani, suosittelen lämpimästi jättämään minut rauhaan – tosin ilman muutamaa tiettyä ihmistä en voisi elää.
Sanotaan vaikka näin, että olen kyllästynyt melkein kaikkiin IRL-kavereihini (kyllä, todennäköisesti juuri sinuun) ja osa URL-kavereistakin repii hermot. Nasja ja Comana, Comana ja Nasja (en halua punnita, kumpi on läheisempi, joten laitoin kahdesti) ovat nykyään ne tärkeimmät ja rakkaimmat. Ja se tuli kahdesti, ettei tule sellaista “se oli ennen mua, joten Timpe tykkää siitä enemmän” -oloa kummallekaan. Inhottaa vain, että mei puhuta Nasjan kanssa koskaan mitään enää. Erilaista oli vuosi sitten, kun myö höpistiin myöhään yöhön(?) ja pidettiin hauskaa ja suunniteltiin jonkinlaisia tapaamisia. Molen paska ihminen.
Comanan kanssa myö ollaan onneksi vielä tällaisia normaaleja ja läheisiä ja puhellaan usein. Onneksi, vielä.
On teitä muitakin kivoja nettikavereita, mutta jos joku kysyy “olenko mie siusta kiva”, niin en vastaa, sillä olen niin nyhverö, etten halua loukata ketään. Talon kokoinen ego, kirpun kokoinen itsetunto. Jos sanon jollekulle jonkun totuuden hänestä itsestään ja kyseinen henkilö loukkaantuu, en jää pyytelemään anteeksi ja matelemaan hänen jaloissaan. Tuollaisissa tapauksissa tyydyn luokittelemaan ihmisen marttyyriksi ja totean, että jos hän suuttuu pahasti totuudesta, hänen ei tarvitse edes puhua minulle. Raakaa, mutta totta.
En myöskään osaa pitää minkäänlaista yhteyttä kehenkään. Kida, Dem, Nasja, Nath, donga, Lara, Fyy, Linda-Fabi-Frankie, Laika, Kim, Vitan, Warga. Siinä muutamia mainittavia eikä kukaan ole toista huonompi. Ne ihmiset, joita näen usein, eivät kuulu listalle, joiden kanssa minun pitäisi pitää enemmän yhteyttä, sori.
Seuraava valituksen aihe liittyy virtuaalimaailmaan. Olen lopen kyllästynyt koko puuhaan. Elämä oli helpompaa, kun ei tarvinnut kisata koirilla, ei tarvinnut miettiä kuvia ja koirien menestymistä, ei tarvinnut tapella kisatulosten lisäämisen suhteen, ei tarvinnut miettiä, koskakohan uskaltaisin myydä tai palauttaa koiria.
Halua kyllä löytyisi vaikka millä mitalla. Haluaisin, olla aktiivisempi, haluaisin kisata koirilla ja päivitellä sivuja, haluaisin miettiä, millaisia vanhempia haluaisin v-koirilleni. Ainoa ongelma on jaksaminen, aika ja kiinnostus. Teksti voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta olen ristiriitainen ihminen. En siedä mitään Japaniin liittyvää, mutta pidän muutamista animeista.
Vihaan laiskuuttani ja itsekurin, viitseliäisyyden ja tarmon puutetta itsessäni, mutta minkäs tiikeri raidoilleen mahtaa. Asioita voisi helpottaa se, että vaikkapa nukkuisin enemmän ja söisin säännöllisesti ja terveellisesti, mutta en katso kelloa esim. koneella istuessani, joten säännöllisyys ei oikein toimi syömisen suhteen. Mitä tuohon nukkumiseen tulee, niin harvoin nukahdan ennen yhtä. Asiaan ei vaikuta edes se, että heräisin aamulla viideltä. Koulussa on hirveän kivaa kuuden tunnin yöunilla, kun tarvitsisin 9-10 tuntia. Way to go, loser.
Pahoittelen, että tästä tuli valitusviesti, mutta piti purkaa itseäni. Ja Nath, jos luet tätä, niin olen henkisenä tukenasi. :)
