Näin sydämeeni joulun teen…
Maanantaina 24. joulukuuta 2007…ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
Yeah, right. Minun jouluni:
Pari viimeistä aluspäivää ollaan niin helvetin kireitä ja stressaantuneita; joulusiivous, ruuanlaitto, lahjojen paketointi, jne. Totta kai minulle ruvetaan rähisemään, kun en halua osallistua hössötykseen. Haaveilen vain omasta kämpästäni, jossa aloittaisin jouluruokien tekemisen hyvissä ajoin, enkä stressaisi siitä. Niin vissiin. :’) En ymmärrä joulusiivouksen ideaa; kuusestahan tulee kuitenkin niin pirusti neulasia ja lahjoista roskia ja niin ees päin.
Sitten lopulta aattopäivänä räyhätään; pitäisi saada kuusi valmiiksi, ruuat valmiiksi, saunaankin pitäisi ehtiä, “no vittu mä katon tätä nyt tässä, menkää muualle kattomaan omaa ohjelmaanne”, isä juo, äiti ja sisko huutavat, koira on yliaktiivinen ja minä lopulta katkaisen pinnani ja painun jonnekin vuodattamaan raivon/ surun(/ahdistuksen) /väsymyksen kyyneleitä. Näin meillä. Toisaalta iskä ei ehkä juo tänä vuonna paria olutta enempää.
Ehkä tässä on jotain hyvääkin.
Koira on lutuinen, kun on niin täpinöissään lahjoista, saa uusia CD-levyjä, on erikoislaatikkoruokia ja totta kai, on lomaa. Plus tietty kaikki suklaat ja muut herkut. En kyllä siltikään kestä pipareiden tekemistä, en osaa kaulia. :<
—–
Laskeskelin tuossa juuri, että minun tulisi syödä 5-8 kertaa päivässä, jos haluan lihoa. Ei kyllä tule kuuloonkaan. Enhän mie yleensä ajattelekaan syömistä klo. 14 tai klo. 23. :o Muuten kyllä. Ja välipalatkin ovat mitä ovat, kun en ikinä jaksa tehdä leipää tai vastaavaa. Way to go.
Kello on jo muuten kumman paljon. :o Ja edellisestä kirjoituksesta on muuten melkein kuukausi, oho. Jouluaattokin on jo “huomenna”.
