Tänään on ollut aika huono päivä. Olen vietellyt ns. taksvärkkiä näin kotioloissa ja yrittänyt siivota. Pelkkä ajatuskin saa mut huonolle tuulelle, eli päivä periaatteessa mun päivä alkoi jo huonosti… :D Oon aina inhonnut taksvärkkipäiviä, sillä ne rahat, jotka kerätään, menee aina johonkin “turhaan”, eli jollekin “kummikylälle” huitsinnevadaan. Mä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi yksittäistä kyläpahasta tulisi auttaa, sillä yksittäisiin kyliin kohdistettu apu ei muuta yleistilannetta mihinkään. Muutenkin pelkästään Suomessa on mun mielestä tärkeämpiä avustuskohteita, kuten esim. Helsingin Eläinsuojeluyhdistys tai vaikka lasten ja nuorten auttamiseen keskittyvät järjestöt.
Tosin tänä vuonna puolet kerätyistä rahoista menee meidän koululla Hesylle, mutta puolet on mun mielestä liian vähän. Mieluummin koko summa sinne, niin olisin iloisesti lahjoittamassa enemmänkin kuin vaaditut kymmenen euroa. (ei, en itse jaksa/viitsi/vaivaudu tekemään mitään minkään hyväksi) Noh, enhän minä niiden kohdetta voi päättää.
Oikeastaan taksvärkkirahojen kohtalo ei mua ole tänään ärsyttänyt, mutta tulipahan purettua sekin hajotus. Tänään mua on vituttanut virtuaalimaailma.
Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät yli tuhat pikseliä leveitä ulkoasuja. En ymmärrä, miksi ulkoasun pitää aina olla massiivinen valokuvakollaasi supermonimutkaisella taustakuvalla ja kymmenellä erilaisella otsikolla. Ei voi tajuta. Toki jotkut tämmöiset teokset ovat hienoja, mutta mun mielestä ne ovat tylsiä. Tosin dissaan myös teennäisen yksinkertaisia kokoonpanoja, mutta… Ei kukaan mun mielipidettä kysy näissä jutuissa. Muutenkin suurin osa ulkoasuista, mitä mäkin näen, on mun mielestä armottoman tylsiä ja parikymmentä kertaa nähtyjä. Hirvittävän harvalla sivustolla on nykyään mun mielestä hieno, toimiva ja aikaa kestävä ulkoasun. Eikä mun omat sivut yleensä kuulu tähän erikoisjoukkoon.
Lisäksi vihaanvihaanvihaan valittajia. “YHYYY ET OO REKISTERÖINY MUN KENNELIÄ”, “OLIS HEI TOSI KIVA, JOS NOITA TULOKSIA SAIS EES JOSKUS :)))))”, “MIKS KESTÄÄ?!?!?!” ja niin edelleen. Olenhan mä itsekin osasyyllinen tähän tilanteeseen, mutta ei mua huvita päivittää mitään, kun kukaan ei koskaan kiitä mua mistään. :DD Vähän sama juttu kuin yhden foorumin ylläpitäjällä, muttta lievemmässä mittakaavassa.
Joku kaappaa varakkaan suvun jäsenen ja perustelee sitä huonoilla osakekaupoilla ja itkee jälkeenpäin, ettei ymmärrä, miksi teki niin. Ei saatana. Ei kukaan täysipäinen tee mitään tuollaista. Olisiko valtion pikkuhiljaa aika rahoittaa mielenterveyspalveluita suuremmilla summilla? Tai teettää erilaisia mielenterveysseulontoja opiskelu- ja työpaikkojen välityksellä?
Matti Vanhanen taas säätää jälleen ihan omiaan. Ensin ei muisteta mitään vaalirahakohussa esiin nousseita sanoja tai tekoja, sitten yhtäkkiä muistetaan (varhaisiän dementia?), mitä tuli tehtyä aikoinaan. Hetken päästä paljastuu, että Vanhasta on lahjottu mainostamaan jotain rakennusfirmaa. Kuvittelin joskus, että Suomessa ei harrasteta poliitikoiden lahjontaa, mutta taidan ikävä kyllä olla väärässä. “Vaaleanpunainen maailmankuva rapistuu pala kerrallaan pois.” Sääli, pinkki maailma oli ihan kiva.
Käymäni taloustiedon kurssi taisi sittenkin tehdä minusta yhteiskunnallisesti valveutuneemman henkilön kuin mitä olin aiemmin. Tällä hetkellä ärsyttää ainakin se, että kunta säästää opetuksessa ja se tulee näkymään ensi vuonna muun muassa kurssien määrässä. Ruoasta on paha napsia enää mitään pois, sillä se on nykyään useimmiten laadutonta kamaa. Ei saisi valittaa, mutta ruoan laatu ei parane epäystävällisellä keittiöhenkilökunnalla. Go Sodexo go!
Miksi viime vuonna tuhlattiin miljoonia kunnan syntymäpäiväpirskeissä? Niillä rahoilla olisi saatu vaikka mitä oikeasti tarpeellista, sillä kuka iloitsee vuotta aiemmin pidetystä ilotulituksesta, kun valittavat kurssit on syöty mahdollisimman tarkkaan pois tarjottimelta ja koulussa saatava safka on milloin raakaa, milloin viikonlopun yli “levännyttä” milloin jollain muulla tavalla huonoa? Kysynpähän vaan.
Tämmöinen kiva kouludataus. Atm mun pitäisi olla kirjoittamassa jotain tosi pimeää vastinetekstiä äikäntunnilla, mutta kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Heräsin (=nousin) ihan ihmisten aikaan tänä aamuna, mutta jostain syystä lähdettiin aamulla supermyöhässä ja, niin. Mulla on jo valmiiksi sata200 myöhästymistä äikässä, niin ajattelin kylmästi lintsata tämän tunnin. “Eihän me muuta kuin kirjoiteta siellä.” Mutta fock me! Tuolla nuo kirjoittavat käsin sitä tehtävää, jonka ideaa mä en ole tähänkään mennessä tajunnut. Ja miettimisaikaa mulla on ollut perjantaista lähtien. Ihan vitun lystiä mennä tämän päivän aikana tuon maikan luokse ja olla sillai “sorienjaksanutullatunnille, mitä pitää tehdä?”. Ehkä mä, tuota noin, äsken herännyt suunnitelma ei toimikaan. Tai no, voinhan mä kirjoittaa kyseisen kuran huomenna hyppytunnilla konseptille kuten kiltin lapsen kuuluu ja palauttaa sen sitten huomenna, MUTTAKUN MÄ EN HALUA. Haluan kirjoittaa sen koneella, koska se on mulle luonnollisempaa kuin käsin kirjoittaminen. Niin. En osaa enää kirjoittaa käsin pitkiä tekstejä, vaan turhaudun about kahden lauseen jälkeen.
Ja silti pyörittelen silmiäni “nykykakaroille”, jotka eivät kuulemma koskaan tule oppimaan käsin kirjoittamista. Epic fail, sanoisinko.
Aaaaaaaaa! Ette arvaakaan, kuinka epämiellyttäviä hyönteisten puremat ovat auringonpolttamilla höystettynä. Tällä hetkellä mulla kutiaa ja kipuilee (juu, samaan aikaan) sekä pohkeessa oleva paarmanpurema että korvassa oleva hyttysen(?) pisto. Kornia sinänsä, että paarma maisteli mua eilen ja puremakohta turposi vasta tänään, tosin kutina on ollut tappava eilisestä asti. Myös mun korva on iloisesti hieman turvonnut ja kutiaa aivan saatanasti.
Tälläistä on työ mansikkamaalla. Ensin lähdet tsippailemaan seitsemän kilometria pyörällä noin klo 6:25, painut pellolle seitsemän jälkeen ja kärsit, kun hyönteiset tunkevat silmiin, nenään, korviin, suuhun ja kaikkialle, missä on paljasta ihoa ja minne vain pääsee. Aamuisin on myös iloisesti märkää, joten itse ainakin vaellan siellä håtit sadehousut jalassa. Kun (= jos) aurinko alkaa paistaa, pääset jossain välissä eroon hyönteisistä ja ylimääräisistä vaatekappaleista, mutta palat noin kahdessa sekunnissa. Mulla on sentään vain niska (hämmästyttävän pieni osa) palanut kunnolla, mutta olo oli vielä muutama tunti sitten tuskainen. Tälläkin hetkellä iho on kosketusarka ja kuumottaa, vaikka olen levittänyt sille vaikka mitä voiteita. Kaitpa se on pakko kestää, kun kerta itse poltin sen. Suihkussa käyminen oli kyllä lystiä, sillä niskaa ei oikein kuivattu pyyhkeellä (oli kyllä pakko, mutta oli se hieman tuskaista).
Tällä hetkellä koko työ on pelkkää paskaa, mutta jos Iltalehti/Iltasanomat (whatever, sama asia) kiinnostuu pienestä juttuvinkistä, niin parannusta voi odottaa. Työnantaja yrittää kusettaa meitä melkein joka asiassa, eikä meillä ainakaan tällä hetkellä ole mitään parannusta odotettavissa. Huomenissa saatetaan aloittaa pieni niskurointi/”lakkoilu”, mutta ei noita töitä viitsi kokonaan seisauttaa, koska muuten rahantulo tyssää. Ei sillä, että se olisi jotenkin vuolasta, mutta moneymoney kuitenkin.
Sunnuntaina muuten kävi kivasti. Tsippailin koiran kanssa ulosulosulos illalla puoli kahdentoista maissa ja vastaan sattui tulemaan (hm, kävelin ohi) jonkinlainen kaveriporukka, joista yksi kiinnostui tuosta koiranpojasta. Kaverin (~17-18 v. miehenpuolikas ofc) kyykistyessä moikkaamaan koiraa, päätti armas herrasmieheni kävellä tyynesti ohi ja tämä, hmm, jätkä näytti kovin pettyneeltä. Tosin käymämme minimaalinen keskustelu nauratti minua melko lailla. Ei kukaan voi olla vakava, kun joku sanoo “se ei tykkää musta” “:<”-ilmeellä, eihän? Fiksuna totta kai vastasin nauraen “ei ni” ja vastapuolen vastaus oli kyllä aika yllättävä; “tykkäätsä?”. Mua totta kai nauratti vain entistä enemmän ja vastasin poliittisesti korrektisti “ehkä” ja jatkoin matkaa yrittäen olla nauramatta.
Tuo oli totta kai tilanteena hauskempi kuin kerrottuna, mutta minkäs minä sille mahdan. :G Riitti, että minua nauratti (ja kavereitakin, kun kerroin tästä) ja sain hyvän mielen ainakin hetkeksi. Myönnettäköön, että nykäisin koiran hihnasta, kun jäpikkä oli kyykistymässä, mutta sen oli tarkoitus vain pyytää koiraa odottamaan pari askelta. Viisas(kk?) koira sitten luuli, että nykäisy tarkoittaa “älä mene”, eikä siitä koiraa voi syyttää. Fiksu se oli. Ja olihan se miekkonen ihan kivanoloinen, jos niin voi sanoa lyhyen (30 sek?) kestäneen kohtaamisen perusteella. Oli myös melkoisen hämärää ja hänellä oli huppu päässä. Darrrn. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut jäädä vielä puhumaan siihen jotain, mutta herätys klo 5:30 vetää sänkyyn aika rivakasti.
Ja minun piti sammuttaa tietokone Kauhikeittiön alkaessa, mutta painoinkin valmiustilaa ja totta kai päädyin vielä istumaan tähän. Way to go.
Huomasin äsken, että mulla on aivan saatanasti aggressioita, jos niin voi sanoa. Vuodatin, öö, reilut puoli tuntia sitten keskimääräisen blogikirjoituksen mittaisen erittäin aggressiivisen valitusviestin siitä, kuinka vihaan erään foorumin (tai foorumeiden, riippuu päivästä) käyttäjäkunnan tapoja kirjoittaa laudalle. Ja se viesti oikeasti paransi oloa.
Oikeastaan olisi ollut parempi, että olisin kirjoittanut ko. viestin kyseiselle ärsyttävälle laudalle, mutta on jotenkin vapauttavampaa räyhätä jonkun kotoisan ja “ymmärtäväisemmän” laudan valitusthreadissa kuin laudalla, jonka käyttäjäkunta tuntuu pikkusieluiselta ja munattomalta.
Huomasin tuossa samalla, että kun olen vihainen ja kirjoitan minua ärsyttävästä aiheesta samaan aikaan, käytän yllättävän paljon englanninkielisiä ilmauksia. ei niitä ole niiiiiiin paljoa tekstissä, mutta jonkun verran, enkä ole edes mitenkään erityisen hyvä englannissa. Ne vain tulevat jostain ja usein tuntuu, että englannissa on ilmauksia, jotka ovat parempia joissain tilanteissa kuin suomenkieliset vastaavat.
Mutta. Koska kello on aivan liikaa ja haluan uppoutua koko ajan mielessä pyörivään vampyyrimaailmaan, jätän tämän kirjoittamisen tähän.
“I’m going to be a stupid shiny Volvo owner when I grow up!”
